Hei Hei mitä kuuluu

Hei! Minä täällä. Mitä sinulle kuuluu? Minulla on koira. Nimeltään Martta. Martta on bichon frise rotuinen ja on iältään 3 vuotta. Se on minun ensimmäinen ihan oma lemmikki, on meillä kotona ollut kissaa, koiraa ja sen sellaista, mutta Martta on ihan minun OMA. Se on syntynyt toukokuun 3 päivä. Sillä on 3 sisarusta, yks tyttö ja kaks poikaa. Hän on minun tätini koiran koiranpentuja. Minun ei ollut kyllä tarkoitus ottaa koiraa vielä tässä vaiheessa kun olen näin nuori ja elämä vielä heittelee ympäriinsä. Mutta niin, minun päätökset ovat aina välillä spontaaneja ja vähän mietittyjä. Kuulin tädiltäni, että Martta oli jäämässä ilman kotia, kaikille pennuille kun haluttiin sellainen omistaja jonka minun tätini jo entuudestaan tunsi ja olisi lähellä häntä, että hän kuulisi pentujen elämästä aina välillä. Noh, aloin sitten puhumaan äidille että kyllhän se meidän pitää ottaa, että kyllä meillä olisi yksi koiranpennun mentävä aukko. Siinä sitten hetki mietittiin ja kas vain, Mar...

Hei. Minä täällä. Mitä kuuluu? Aloin miettimään tuossa kun laitoin meikkiä naamaan että miksi? Mitä haen sillä, etten mene ihmisten ilmoille ilman meikkiä? Olen kotona nimittäin aina ilman meikkiä, käyn koiran kanssa lenkillä ilman mutta sitten kun pitää mennä kauppaan, siis kauemmaksi kuin tuohon lähikauppaan, niin silloin laittaudun. Kyllä meikillä petän huonon ihoni ja olen asteen verran varmempi mutta en silti ymmärrä mihin tämä peittämisen tarve minulla enää perustuu. Siis olen meikannut varmaan jo 12-vuotiaasta asti koko ajan. Minulla on ollut huono iho ja itsetunto ihan nuoresta asti, mitä on tullut sitten peiteltyä aina. On minulla nykyäänkin huono iho, mutta asenne muuttunut. En välitä enää siitä mitä tuntemattomat ihmiset voivat ehkä ajatella minusta. Mutta silloin nuorempana, voi voi. Olen ollut hysteerinen meikkaamisen suhteen. En olisi voinut 5 vuotta sitten kuvitellakkaan että olisin missään ilman meikkiä. Kaikista hermostuttavinta oli meille tulevat ylläty...

Tiedättekös kun on sarjoja joiden katsomisen aloittaa sillei, että kuhan on jotain katsottavaa ihan sama mitä ja kohta huomaakin, että sarjassahan on jotakin järkeä. Minusta tämä How i met your mother oli sellainen. Aloitin sen katsomisen koska olin välillä katsonut sitä televisiosta ja nyt halusin katsoa jotakin sarjaa kunnolla kuitenkaan sen olematta sellainen, johon pitäisi kauheasti keskittyä. Joten siinä se oli.  Lyhyestä virsi kaunis tai jotain sellaista. Sarja on hauska, mutta samalla vakava ja mielenkiintoinen. Jokainen jakso on osa sarjaa mutta menee myös erillisenä jaksona.  Eli ei tavallaan jatku siitä mihin viimeksi jäi, että kaikki pääsee mukaan mutta jos et ole seurannut alusta asti jotain pientä voi olla jäänyt näkemättä. SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!!!!! Mutta niin, ajatuksia sarjasta. Sarjassa on viisi hahmoa ja päähahmo on Ted Mosby Muut hahmot ovat Robin Scherbatsky, Barney Stinson, Marshall Eriksen ja Lily Aldrin. Sarjan juoni menee niin, että t...

Hei. Minä täällä. Mitä sinulle kuuluu? Ajattelin nyt kuitenkin hieman kertoa elämästäni ja siitä mitä minulle kuuluu tällä hetkellä. Kerron luultavasti lisääkin sillä tämän kirjoittaminen oli jotenkin vapauttavaa. Tekstin suhteen en osaa vielä päättää kirjoitanko enemmän vai vähemmän. Kuvia alan laittaa enemmän, sellaisia itse otettuja. Noh, minulle kuuluu hyvää. Olen löytänyt taas pikkuhiljaa liikkumisen ilon. Uudet lenkkipolut tuovat koko ajan enemmän virtaa. Ilman kokovartalopeiliä eläminen on tuonut omat haasteensa. En ole nähnyt omaa vartaloani ties milloin viimeksi. Kauheaa ja samalla todella vapauttavaa. En näe vaikka olisinkin lihonut, laihtunut, ruvennut roikkumaan ja kaikkea muuta mitä kehossaan voi nähdä. Samaan aikaan haluaisin kyllä nähdä miltä mikäkin vaate näyttää päällä. Ihan kuin sillä olisi mitään väliä mutta silti. Olisi minulla tuolla puntari millä kahtoa että leviikö tää käsiin. Mut en viitsi kiusata itseäni. Olen alkanut haaveilla takaisin töihin menost...

Hei. Minä täällä. Mitä kuuluu? Tämä on ihka ensimmäinen kirjoitukseni tähän blogiin. Olen jo monta kertaa ollut aloittamassa tätä mutta sitten aina iskenyt se että entä jos en osakaan kirjoittaa. Ja mitä mä tällä blogillani haluan saavuttaa. Ja suurin juttu: MITÄ MÄ KIRJOITAN. Olen pitkään jo miettinyt että tuleeko tästä henkilökohtainen, eli kerron kaiken itsestäni vai sellainen asiakirjoitusblogi, missä kerron vain omia mielipiteitäni maailman menosta. Vaikeita kysymyksiä. En ole oikein ikinä pitänyt ajatuksesta että kertoisin elämästäni kellekään, edes ystävilleni tai perheelleni. Outoa, tiiän. Ehkä minussa asustaa pieni psykopaatti jota en halua kenenkään tietävän. Mistä sitä tietää? Tosin elämäni on aika tylsää ja melko pakkoneuroottista, tai siis olen alkanut elää neuroottisesti, kuin pitääkseni kaiken kasassa. Joka tiistai pesen vessan, joka keskiviikko pesen koiran, joka perjantai siivoan kämpän. Tiskejä ei saa olla ja pyykit pitää pestä heti. Joku voisi sanoa ett...